Poutsin mietteitä

22.6.2017

Työnantajana Jeesus, työmuotona koripallo
Työnantajana Jeesus, työmuotona koripallo

Haastattelu: Rauno Saarnio, kuva: seurakunnan kuvapankista

Pornaisten kunnan somettaja saapui haastattelemaan Risto Poutasta, tuttavallisemmin Poutsia. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja kirjasin ylös Poutsin ajatuksia rovastin arvonimen myöntämisestä.

Aluksi Poutsi kertoi rovastin arvonimen taustoista ”Rovasti on arvonimi, jonka piispa myöntää. Rovastin arvonimi, se juontuu 1200-luvulle. Arvomerkin myöntämisen perusteina on, että saaja on vähintään 50 vuotta eikä ole teologian tohtori. Jossain vaiheessa arvonimiä on myönnetty lähes kaikille 50-vuotta täyttäneille papeille. Nykyään suositus on, että piispa myöntää rovastin arvonimen yhden kappaleen neljässä vuodessa jokaista 30. äänioikeutettua pappia kohti.”

Keskustelu polveili, ajatuksia vaihdettiin. Poutsi jatkoi ”Niin, rovastin arvonimen myöntää piispa, eikä sitä voi käsittääkseni mitenkään erikseen hakea. Luovutuspuheessaan piispa Irja Askola kertoi, että hän on vuosien aikana saanut seurakuntalaisilta palautetta työstäni. Niin, muuten piispa ei kertonut oliko palaute myönteistä vai kielteistä!”

Hiukan hämillään oleva Poutsi jatkoi ”Olen sitä mieltä, että arvonimi tulee henkilölle, mutta tällä arvonimellä halutaan arvostaa Pornaisissa tehtyä työtä. Kukaan ei voi yksin tehdä työtä. Tarvitaan työnantaja, joka mahdollistaa omasta persoonasta lähtevän työn. Tarvitaan myös seurakuntalaisia, jotka osallistuvat toimintaan sekä hyviä työkaverita.”

Poutsi vihittiin papiksi vuonna 1991, ensimmäinen työpaikka oli Sipoon suomalaisessa seurakunnassa. ”Vuonna 1992 pääsiäisenä pidin ensimmäisen saarnani Pornaisten kirkossa. Olin Askolan ja Pornaisten seurakunnan yhteisen papin sijainen. Vuonna 1994 Pornaisiin perustettiin toinen papinvirka ja minut valittiin siihen.” kertoili Poutsi työajastaan Pornaisissa.

Opintojen valmistuttua Poutsi asetti tavoitteeksi päästä pieneen seurakuntaa, jossa voi tehdä monipuolista työtä nuorten parissa. Poutsin mukaan Pornaisten seurakunnassa on ollut hyvä olla. ”Täällä olen päässyt lähelle seurakuntalaisia. Olen monelle perhepappi. Normaalien papintehtävien (messut, kasteet, vihkimiset, hautaan siunaamiset jne.) lisäksi työhöni kuuluu nuoriso- ja rippikoulutyö. Isossa seurakunnassa työnkuvani olisi erilainen. Nautin työstäni sen kokonaisvaltaisuuden vuoksi.

Merkittävä osa Poutsin työtä on ruoka-avun järjestäminen. Seurakuntakeskuksen pihalla on usein peräkärry merkkinä siitä, että rovasti on käynyt noutamassa ruokaa. Tässä ja monessa muussa asiassa Poutsi tekee yhteistyötä eri osapuolten kanssa.

Papin työssä vapaa-ajan ja työajan erottaminen on joskus haasteellista. Poutsi kokee hyväksi sen, että asuu toisella paikkakunnalla. Näin pääsee helpommin irrottautumaan työpaineista. Matka-ajan voi käyttää hyödyksi mm. valmistelemalla saarnaa.

Kuluneen vuoden aikana Poutsi on kastanut 16 lasta, kaksi kastetta on vielä tulossa tässä kuussa. Syntyneiden määrä Pornaisissa on viime vuosina vähentynyt hurjasti Pornaisissa. Tämä tulee näkymään myös seurakunnan toiminnassa, nuorten määrä vähenee. Rippikoulun ikäluokat vähenevät.

Pilke silmäkulmassa ja vasemman käden sormet koholla Poutsi jatkoi kertomusta työn monipuolisuudesta ”niin täällä saan tehdä myös puutöitä”. Monen puutyöntekijän tavoin Poutsin sormet olivat paketissa.

Rovastin arvonimi ei muuta Poutsin työnkuvaa. Rovasti toimii edelleen nuorten parissa nuortenilloissa ja rippikoulussa, huolehtii ruuan jakelusta, tekee kirkollisia toimituksia ja kohtaa lähimmäisiä siellä missä liikkuu.

Haastattelun päätteeksi totesimme: Varovasti rovasti

Lisätietoja: KIRKOLLISET KUNNIAMERKIT JA ARVONIMET - Evl.fi