Valoa pimeään

Keskellä pimeää vuodenaikaa on hienoa katsella kauniisti valaistuja pihoja. Toiset pitävät runsaudesta, toisille riittää vaikkapa pieni pihalyhty. Kaipaamme valoa pimeään.  Joulunaikaan liitetään harmoniaa, lauletaan tutussa joululaulussakin jopa, että ”jospa ihmisellä ois joulu ainainen”.

Joulu tuo usein myös esiin elämän kipeydet; yksinäisyyden, surun ja vaikeat asiat. Mutta voisiko tämä joulu olla vapaa ulkoisista vaatimuksista ja kiireisestä valmistelusta, voisiko meillä olla aikaa hiljentymiseen, oman sisimmän tutkiskeluun ja Vapahtajamme kuunteluun; ”Hän valaisee sydämen kätköt ja tuo esiin sydämen ajatukset” (1. Kor. 4:5).

Antaa taivaallisen valon valaista sisimpämme pimeitä nurkkia tänä jouluna, sitä ei tarvitse pelätä, kun armo on vastassa. Myös elämämme kipuihin on tarjolla lohdutusta. Seurakunnasta löydämme kanssakulkijoita. Voisiko tästä kummuta se rauha, joka ei rajoitu vain jouluun?