Paaston aikana

Paaston aikana kristikunta kohdistaa katseensa oman elämän arvointiin Kristuksen kulkiessa kohti Golgataa ja pääsiäisaamun ihmettä. Paasto on enemmän kuin kieltäytymistä jostain ruuista, juomista tai herkuista. Paasto on itsetutkiskelua sen äärellä, mikä elämässä on olennaista, kestävää ja tavoittelemisen arvoista. Tämä tutkiskelu kohdistuu omaan itseen vastaanotettun Jumalan armon varassa ja siihen turvautuen. Jumalan edessä olemme yhdenvertaisia mihinkään inhimilliseen eroavaisuuteen katsomatta. Yhteistä meille kaikille on, että erheitä tekevinä syntisinä me kaikki elämme anteeksiannosta. 

Paastonaika on kutsu miettiä oman elämän perustaa ja valintoja. Guatemalalainen tervehdys sanoittaa osuvasti asiaa ihmissuhteiden näkökulmasta:

"Jos haluat tehdä jonkun onnelliseksi,
ole hyvä ja näytä se hänelle.
Jos tahdot antaa kukkasen,
älä odota, että hän kuolee.
Lähetä se tänään hänelle rakkaudella.

Jos haluat sanoa "rakastan sinua"
kotiväelle tai ystävälle
lähellä tai kaukana
- elämässä, ystäväni, elämässä.
Älä odota, kunnes he kuolevat.
Rakasta heitä juuri nyt ja näytä,
että välität heistä.
Tulet itsekin onnelliseksi,
ja opit antamaan onnea muille.
Älä käy hautausmaalla,
älä peitä hautoja kukkasilla,
peitä sydämet rakkaudella.
Elämässä, ystäväni, elämässä."

Älkäämme säästelkö välittämisemme osoittamisessa sanoja ja tekoja sen enempää ihmisille kuin elämän antajalle Jumalalle. Jokainen päivä on mahdollisuus sanoa harvoin sanotut sanat niin lähimmäisille kuin Jumalalle. Jokainen päivä on myös mahdollisuus katua ja aloittaa uudelleen silloin, kun huomaa kulkeneensa harhaan.

Siellä, missä on ajatuksesi, siellä on sydämesi – ja missä on sydämesi, siellä on aarteesi.  Siellä missä on anteeksiantoa, siellä on rakkautta, missä rakkautta, siellä on halua ymmärtää - ja siellä Jumala on.