Muutoksien keskellä

Yhteisymmärystä etsimässä

"Kirkko tuntuu vieraalta ja kristinusko maistuu oudolta. Sanat ovat samoja kuin ennenkin, mutta niiden merkitys on muuttunut. Länsimainen kristillisyys on kuin geenimuuntelussa. Se on ollut sitä jo parisataa vuotta, mutta kehitys on tullut yhä ilmeisemmäksi."  kirjoitti Teemu Kakkuri Kotimaa-lehdessä 9.2.2017.

Tyhjästä tämä tunne tuskin on syntynyt. On totuttu, että kirkko rakentaa päätöksentekonsa Raamatulle ja perustelee asioita teologisesti niin, että johdonmukaisuus  opillisiin näkemyksiin historiassa säilyy. Viime vuosikymmeninä päätöksenteossa ovat korostuneet kuitenkin yhä voimakkaammin humanistiset arvot, joissa sinällään ei ole vikaa. Kirkossa on vain totuttu perustelemaan asioita teologisesti Raamatun pohjalta ja otettu huomioon olemassa oleva vakiintunut itseymmärrys. Muutoksia mietittäessä on totuttu miettimään, mikä merkitys ratkaisuilla on kirkon itseymmärrykselle ja opille. On koettu tavoiteltavaksi pyrkiä mahdollisimman suureen yhteisymmärrykseen. Näin kristillinen kirkko on pyrkinyt elämään yhteisymmärrystä etsien yli kaksituhatta vuotta. Aina tässä tosin ei ole valitettavasti onnistuttu (idän ja lännen kirkon ero  1054, reformaatioliike 1500-luvulla - mm. Martti Luther, Ulrich Zwingli, Philipp Melanchton ja Jean Calvin - ja sittemmin protestanttisten liikkeiden edelleen lohkoutuminen).

Sukupolvesta toiseen kirkkoa on ”tuotu nykyaikaan” ja uudistusinnossa ”uusi” ajattelumalli on ollut väliin vaarassa karata käsistä seurauksella, ettei vanhaa ja uutta ajattelumallia ole ollut helppo sovittaa yhteen. Ajattelumallien muuttuessa hämmentävää on ollut havaita, että on saatettu puhua jopa samoin käsittein mutta niiden sisältö on saatettu ymmärtää ratkaisevan eri lailla. 

Maltti on valttia

Kirkon vuosituhantisena tavoitteena on kuitenkin aina ollut pyrkimys säilyttää yhteys ja välttää jakaantumista. On sanottu, että on helpompaa rikkoa kuin rakentaa, siksi muutoksessakin maltti olisi valttia ja muutoksien keskellä soisi annetavan entistä enemmän huomiota teologisille ja historiallisille näkökulmille. On hyvä, että kirkossa seinät ovat riittävän kaukana toisistaan, mutta niiden on oltava myös riittävän lähellä toisiaan, että ne jaksavat kannatella kattoa. 

Ajan haasteiden keskellä kirkon pitkää historiaa ja itseymmärrystä on hyvä arvostaa.

(13.2.2017)