Kesän viimeinen suora

Rion olympialaisten myötä olen havahtunut kesän kääntymisestä loppusuoralleen. Oma kesäni on kulunut hujauksessa työn ja uuden kodin monenlaisten järjestelyjen merkeissä. Kesämökillä tavallisiin kesiin nähden olen ehtinyt pistäytymään hyvin vähän: pari kolme kertaa. Sieltä olen kuitenkin saanut otteen loppukesän koittamisesta, sillä mökin puutarha on tuottanut marja- ja hedelmäsatoaa. Nurkissani odottaa niin ikään linkoamistaan muutamia kymmeniä kiloa hunajaa. Kiitollisuus Luojan suomasta sadosta täyttää mieleni, vaikkakin sato määrältään onkin keskinkertaista pienempi.

Mietiskelen parhaillaan ensi pyhän saarnaa oheisen tekstinpohjalta: 

Mark. 7: 31-37

Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
    Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”

"Effata" -aukene mullisti kuuron miehen elämän. Kasteessa meidät on liitetty Jumalan armon ja rakkauden lupauksien piiriin. Mitä nämä lupauksen sanat herättävät meissä? Ovatko korvamme  auenneet ja kielemme vapautuneet? Olemmeko vapaita iloitsemaan elämästä, jonka Pyhä kolmiyhteinen Jumala on lahjoittanut meille. Ajallinen elämämme on Luojan käsissä ja hänen luomistyönsä aikaansaannosta. Iankaikkainen elämä on yksin Kristuksen armon lupauksien ja sovitustyön varassa. Pyhä Henki halajaa johdattaa meitä niin ajassa kuin iankaikkisuudessa.

Kaiken kaikkiaan kaiken keskeneräisyyden ja rikkinäisyydenkin keskellä mieleni täyttyy kiitollisuudesta kaikesta siitä hyvästä, mitä Pyhä kolmiyhteinen Jumalan on elämääni suonut.

Siunattua kesän "viimeistä suoraa".

t. Kari