Kirkkoherravaalit Pornaisissa syksyllä 2010
1. vaalisijalle asetettu Pornaisten seurakunnan II seurakuntapastori Petteri Kerko antaa vaalinäytteen messussa 19.9. klo 10. Esittäytyminen messun jälkeen kirkkokahveilla seurakuntakeskuksessa.
2. vaalisijalle asetettu Rekolan seurakunnan kappalainen Marja-Liisa Malmi antaa vaalinäytteen messussa 26.9.2010 klo 10. Esittäytyminen messun jälkeen kirkkokahveilla seurakuntakeskuksessa.
3. vaalisijalle asetettu Mäntsälän seurakunnan kappalainen Päivi Laalo antaa vaalinäytteen messussa 3.10.2010 klo 10. Esittäytyminen messun jälkeen kirkkokahveilla seurakuntakeskuksessa.
Kirkkoherraehdokkaiden vaalipaneeli on seurakuntakeskuksessa 10.10. messun jälkeen. Kahvitarjoilu
Ehdokkaat esittäytyvät Pornaisten messujen päälavalla 18.9. klo 10.30-11.00. Tämän
jälkeen he ovat tavattavissa seurakunnan esittelypisteessä klo 13 asti.
Äänestys on kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen 17.10 klo 18 asti.
Ennakkoäänestys on seurakunnan kirkkoherravirastossa 4.10-8.10. klo 9.00-18.00.
19.8 Kirkkoherraehdokkaiden nimikirjat lisätty
1. vaalisijalle asetettu Pornaisten seurakunnan II seurakuntapastori
Petteri Kerko
Teologian maisteri 1995, teologian lisensiaatti 2007, pappisvihkimys 1996. Seurakuntapastorina Äetsän srk-yhtymässä, Salon seurakunnassa, Keski-Porissa ja Raisiossa, Espoon Olarissa ja Pornaisissa 1996-2010. Nousiaisten vs. kirkkoherrana 04-05. Ylempi pastoraalitutkinto valmistuu kuluvan vuoden loppuun mennessä.
Olen 43-vuotias ja tällä hetkellä työskentelen Pornaisten seurakunnassa perhe- ja varhaisnuorisotyön pappina. Olen työskennellyt Pornaisissa tammikuusta 2009 lähtien, siis reilu puolitoista vuotta. Seurakunta sekä ihmiset alkavat tulla tutuiksi.
Jos ajatellaan kirkkoherran työtä Pornaisissa, on hyvä tiedostaa, että kunta on viimeisten vuosien aikana muuttunut voimakkaasti. Kunta on muuttovoittoinen ja täällä asuu paljon nuoria perheitä, joissa vanhemmat käyvät muualla työssä. Näin ollen aika, mikä vaikutetaan kotikunnassa, voi jäädä vähäiseksi perheen ulkopuolella. Miten heidät saataisiin tuntemaan seurakunnan läsnäolo eri elämänvaiheissa ja – tapahtumissa? Tämä on haaste seurakunnan toiminnalle. Se vaatii kirkkoherralta kykyä luoda yhteyksiä ja näkyvyyttä paikkakunnalla sen eri toimijoiden kanssa. Näitä toimijoita ovat koulut, kunta ja alueella toimivat erilaiset järjestöt. Muuten kirkkoherran työhön kuuluu hoitaa koko seurakunnan työyhteisön hallintoa työyhteisöä palvellen.
Tämä tarkoittaa sitä, että kirkkoherrana haluan huolehtia työntekijöiden jaksamisesta ja työolojen yleisestä kunnosta. Myös talouden periaatteiden tunteminen on tärkeä osa kirkkoherran työtä, koska toiminnan suunnittelu kulkee yhtä jalkaa taloudellisten mahdollisuuksien kanssa. Kirkkoherra hoitaa seurakunnan hallintoa yhdessä luottamuselinten kanssa. Hän valvoo, että seurakunnassa julistetaan puhtaasti evankeliumia ja sakramentit oikein toimitetaan.
Olen saanut vahvaa kokemusta yhteyksien luomisessa toimiessani Espoossa kauppakeskus Ison Omenan kauppakeskuspappina kolmen vuoden ajan 2006-2008. Työssäni oli tuolloin oleellista seurakunnan näkyminen kauppakeskuksessa sekä yhteyksien luominen sen yrittäjien ja omistajatahon kanssa. Olin sekä asiakkaiden että työntekijöiden käytettävissä, ja järjestin seurakunnalle uraa luovaa toimintaa tässä haastavassa toimintaympäristössä. Koko seurakuntatyön kehittämisprojekti Isossa Omenassa onnistui jopa yli odotusten. Kokemus antoi valmiuksia toimia myös johtajana muuttuvassa ja uudistuvassa toimintaympäristössä, jollainen Pornainenkin tällä hetkellä varmasti on.
Olen ollut alustamassa työstäni kauppakeskuksessa eri paikoissa myös projektin päättymisen jälkeen ja kirjoittanut artikkelin Kuluttajatutkimuskeskuksen toimittamaan teokseen ”Kaupasta kaikille” (2009). Työkokemuksestani on oltu kiinnostuneita myös kaupan puolella.
Johtamistyöstä ja henkilöstöjohtamisesta minulla on vuoden työkokemus Nousiaisten seurakunnasta 2003-2004, joka muistuttaa kooltaan ja rakenteeltaan Pornaisten seurakuntaa. Johtamistapani on yhteistoimintaa korostava. Tulisin olemaan avoin, helposti lähestyttävä ja kuunteleva johtaja Pornaisten seurakunnassa.
Olen naimisissa, harrastan kuvataiteita ja pidän arvossa luonnon kauneutta. Siinä ja lähimmäisessä näemme Luojan käden jäljen.
2. vaalisijalle asetettu Vantaan Rekolan seurakunnan kappalainen
Marja-Liisa Malmi
Teologian kandidaatti 1981, lehtorin oikeudet 81, pastoraalitutkinto 85, papiksi vihkiminen 91.
Malmi toiminut lehtorina Salo-Uskelan seurakunnassa 81-82 ja Kansanlähetyksen lähetyskoulun palveluksessa Ryttylässä 83-91, seurakuntapastorina Rekolan seurakunnassa 91-98 ja kappalaisena 98-
Olen 53-vuotias kolmen aikuistuneen nuoren äiti. Olen lähtöisin maalaistalosta Tohmajärveltä, jossa veljeni yhä viljelee kotitilaa. Ylioppilaaksitulon jälkeen muutin Helsinkiin opiskelemaan teologiaa. Kirkon työssä olen palvellut 10 vuotta lehtorina ja runsaat 19 vuotta papin virassa. En pystyisi kuvittelemaan itseäni missään muualla kuin kirkon työssä. Kirkko on minulle rakas.
Pappisvihkimyksen sain keväällä 1991 ja aloitin rippikoulu- ja nuorisopappina vantaalaisessa lähiöseurakunnassa Rekolassa. Rippikoulutyössä olen aina viihtynyt. Nuoret haastavat opettajan olemaan aito ja puhumaan selkeästi ja ymmärrettävästi.
Seurakunnassa avautui kappalaisen virka, johon minut valittiin. Samalla työala vaihtui lapsi- ja perhetyöksi. Rekolan väestö on erittäin lapsi- ja nuorisovoittoinen. Myös seurakunta on ottanut tämän työssään huomioon sekä virkoja perustamalla että toimintaa lisäämällä. Lapsiperheiden kysymykset, lasten hartauselämän syventäminen, pyhäkoulunopettajien ja lastenohjaajien työn tukeminen sekä monet Mukulamessut ja perhekirkot ovat tulleet tutuksi vuosien varrella. Myös verkostoituminen päivähoidon ja koulumaailman kanssa on ollut papin haasteena.
Viime aikoina olen toiminut diakoniapappina. Siihen työkenttään kuuluvat maahanmuuttajien sopeutuminen, ihmisten yksinäisyys, taloudellinen ahdinko, päihteet sekä erilaiset ihmissuhdekysymykset.
Varsinaisessa papin työssä itselleni keskeistä on jumalanpalveluselämä. Jumala hoitaa kansaansa sanan ja sakramenttien kautta. Mitä enemmän ja useammin osallistumme messuun, sitä rakkaammalta se alkaa tuntua. Parhaimmillaan messu toteutuu yhdessä vapaaehtoisten avustajien kanssa. Henkilökohtaisessa hartauselämässä voimanlähteenä ovat Raamatun sana ja rukous.
Kirkkoherran työ on haasteellinen tehtävä, koska hän toimii sekä työyhteisön esimiehenä, johtaa seurakunnan hallintoa ja taloutta yhdessä luottamushenkilöiden kanssa ja vastaa koko seurakunnan hengellisestä elämästä.
Työyhteisön johtajana kirkkoherran tulee olla tasapuolinen, kuunteleva ja innostava. Seurakunnan työntekijäkunta on hyvin koulutettua ja osaavaa joukkoa. Esimiehen tehtävä on vetää joukkoa samaan suuntaan ja yhteiseen päämäärään. Hyvä talous ja hallinto luovat edellytykset hengelliselle työlle. Luottamushenkilöt tuntevat paikkakunnan kysymykset parhaiten. He ovat seurakunnan arvokas voimavara. Päätöksiä tehtäessä kirkkoherran tehtävä on tutustua taustoihin, etsiä tietoa ja valmistella asioita. Hän pyrkii tuomaan esiin laajoja kokonaisuuksia ja pidempää aikaperspektiiviä. Hän myös vastaa siitä, että päätöksissä toimitaan lakien ja määräysten mukaan. Avoimuus asioiden valmistelu- ja päätösvaiheessa lisää luottamusta.
Seurakunta on sitä varten, että jokainen kastettu – ja miksei myös seurakuntaan kuulumaton- voisi kuulla Jumalan sanaa ja turvautua uskon kautta Jumalaan. Viimekädessä kirkkoherra vastaa siitä, että tästä seurakunnan perustehtävästä huolehditaan. Tällöin on mietittävä, mitä erityispiirteitä Pornaisten seurakunnalla on nyt ja mihin suuntaan asukkaiden elämä kehittyy. Lapsiperheitä on paljon, lasten ja nuorten osuus koko asukasmäärästä noin kolmasosa. Aikuisväestä moni käy töissä kauempana, joten iltaisin on vaikea ennättää mukaan seurakunnan toimintaan. Paikkakunnalle muuttavien olisi hyvä päästä nopeasti kotiutumaan, myös kotiutumaan omaan seurakuntaan. Näissä kysymyksissä kirkkoherran tehtävä on visioida vähän pidemmälle ja nähdä kauemmas. Yhdessä työntekijöiden, vapaaehtoisten ja luottamushenkilöiden kanssa luodaan suunnitelmia ihmisten tavoittamiseksi. Juuri nyt on ajankohtaista seurakunnan strategian luominen.
Olen hakeutumassa Pornaisten seurakunnan kirkkoherran virkaan, koska koen, että minulla olisi annettavaa seurakunnalle elämänkokemukseni, työkokemukseni sekä kouluttautumiseni kautta. Olen saanut tutustua laaja-alaisesti lähes kaikkiin seurakunnan työaloihin. Tunnen seurakuntatyön ruohonjuuritasolta. Hallintoon olen perehtynyt sijaistamalla kirkkoherraa sairaslomien tai muun esteen aikana sekä toimiessani noin 15 vuotta seurakuntaneuvoston sihteerinä. Lisäksi olen toiminut työsuojeluvaltuutettuna sekä oman ammattiliiton luottamusmiehenä. Tällä hetkellä työstämme palkkaukseen liittyvää harkinnanvaraista palkanosaa. Olen suorittamassa ylempää pastoraalitutkintoa, johon kuuluu mm. kirkollisen johtamisen koulutusta. Henkilökohtaisessa elämässäni on vaihe, jolloin viimeisen lapsen lähdettyä kotoa opiskelemaan itselleni vapautuu energiaa ja innostusta uuteen tehtävään.
Itä- Suomalaisesta taustasta lienee peräisin mutkattomuus, välittömyys ja valoisuus luonteessani. En pelkää kantaa vastuuta tai tehdä päätöksiä. Olen elämässäni ajautunut tehtäviin, joissa olen voinut käyttää organisaatiokykyäni ja ihmissuhdeosaamista.
Pornaisten seurakunta on ihmisen kokoinen seurakunta. Johdattakoon Kaikkivaltias kirkkoherran tehtävään henkilön, jonka työ koituu seurakunnalle siunaukseksi.
Lisätietoja löydät kotisivulta www.mlmalmi.net
Lue Marja-Liisa Malmin nimikirja
3. vaalisijalle asetettu Mäntsälän seurakunnan II kappalainen
Päivi Laalo
Teologian kandidaatti 1985, lehtorin oikeudet 1985, pappisvihkimys 1989.
Orimattilan seurakunnan lehtorina 85-88, Uskonnon tuntiopettajana Keravan Jaakkolan ja Kalevan yläasteilla 88-89, Järvenpäässä seurakuntapastorina 89-04 ja Mäntsälässä kappalaisena 04-
Olen mäntsäläläinen 50-vuotias pastori. Perheeseeni kuuluvat aviomies ja kolme poikaa, joista vanhin on jo lähtenyt pesästä. Juureni ovat Satakunnassa. Koulut olen käynyt Helsingissä ja sieltä sitten siirtynyt eri elämänvaiheiden myötä pohjoisemmaksi päätyen Mäntsälään. Asumme pienellä maatilalla melkein Mäntsälän keskustassa.
Jos nyt pitäisi valita uudelleen, mikä minusta tulee isona, papin viran kanssa olisivat kilpasilla ainakin seuraavat alat: matkailu, ravitsemus, musiikki, liikunta ja ATK. Luulen kuitenkin, että papin virka vetäisi edelleen pisimmän korren. Kokemuksesta näet tiedän, että näiden muiden kiinnostavien aiheiden parissa voi viettää antoisaa vapaa-aikaa sekä itsekseen että yhdessä perheen kanssa.
Kirkkoherran tehtävä on mielestäni monipuolinen ja haasteellinen johtamistehtävä ja samalla hyvin syvässä merkityksessä palveluvirka. Viran hengellisen luonteen mukaisesti kirkkoherra on Kristuksen ja seurakunnan palvelija. Tämä osa-alue, jossa kirkkoherran tehtävänä on johtaa seurakunnan hengellistä toimintaa ja vastata pappisviran erityisten tehtävien oikeasta hoitamisesta seurakunnassa ja valvoa että seurakunnan muuta toimintaa harjoitetaan kirkon tunnustuksen mukaisesti, on ehkä se tavalliselle riviseurakuntalaisille parhaiten näkyvä osa kirkkoherran työstä. Ulospäin näkymättömämpi, ainakin silloin kun se hoidetaan hyvin, mutta erittäin merkittävä tehtävä kirkkoherralla on kirkkoneuvoston puheenjohtajana valvoa neuvoston päätösten noudattamista ja laillisuutta seurakunnan hallinnossa ja taloudenhoidossa. Näiden lisäksi hän on myös seurakunnan hengellisessä työssä toimivien työntekijöiden esimies ja vastaa siis merkittävältä osalta koko työyhteisön hyvinvoinnista. Kirkkoherran virka on näin mielestäni ikään kuin kolmisäikeinen lanka, jonka ytimen muodostavat pastoraalisen johtamisen taidot, näky seurakunnan tehtävästä ja jokaisen seurakuntalaisen merkityksestä tässä yhteisössä. Sen ympärille kietoutuvat hallinnollisen johtamisen vaatimat yhteistyötaidot, kiinnostus hallintoon, pykäliin ja talouteen, sekä kolmantena säikeenä halu johtaa, tukea, kannustaa ja innostaa työntekijöitä yhteisen päämäärän saavuttamiseen.
Lempivirteni on virsi 178. Siinä virressä on kiteytettynä minulle kristityn elämän matka alusta loppuun. Kun laulan tuota virttä, näen siinä isovanhempani, jotka uskoivat, kylvivät ja leikkasivat. Heidän elämänsä todisti enemmän kuin heidän sanansa. En muista heidän puhuneen minulle Jumalasta, mutta sitäkin enemmän tiedän heidän puhuneen minusta Jumalalle.
Kylväessäni työssäni Jumalan sanan siementä tai kätkiessäni konkreettisesti keväällä siemenet maan multaan, myös minun uskoni on, että Jumala antaa kasvun. Kasvun ideologia on nykyisin vallalla oleva trendi yhteiskunnassa. Kristillisessä elämässä käsitys kasvusta on jotakin erilaista. Kristinuskon ytimessä on kyse suuresta paradoksista: Jumala tulee ihmiseksi, heikoissa on voima, pieni on suurta, vähänkin on riittävästi. Tätä paradoksia opettelen myös elämässä, mottonani: Vähemmän on enemmän.